Lapsena 80-luvulla sain isältäni joksikin lahjaksi ensimmäisen ponini, se oli italialainen Blue Belle. Muistan olleeni siitä hyvin onnellinen, vaikka olinkin jo kouluikäinen sen saadessani. Varsinaisia ponileikkejä en koskaan leikkinyt, vaan ponit olivat osa leikkihevoskokoelmaani, ja tykkäsin virkkailla, neuloa ja ommella niille kaikennäköisiä tarvikkeita pinteleistä loimiin, satulahuopiin ja suitsiin. Muutamia niistä onkin säilynyt näihin päiviin asti. Omaan ponikokoelmaan kuului silloin isoista poneista Blue Bellen lisäksi myös isältä saatu Applejack, Starflower (jonka alkuperää en kyllä enää muista), Kanadan-tädiltä saatu So-Soft Scrumptious, sekä itse Kreetalta vuonna -86 ostettu kreikkalainen Glory. Olisipa silloin tiennyt kreikkalaisten ponien arvonnousun, niitä olisi silloin voinut ostaa enemmänkin. Vauvaponeja kokoelmassani oli Baby Surprise ja Baby Moondancer, niidenkään alkuperää en enää muista.
 |
| Lapsuuden ponit, muut alkuperäisiä omia, babyt myöhemmin hankittu. |
Jossain vaiheessa ponini annettiin Tampereen serkuille leikittäväksi muiden lelujen seassa, ja ne palautuivat myöhemmin, babyponeja en enää löytänyt. Keräilyinnostus alkoi varsinaisesti Sukupostin ircin innostamana, sieltä löytyi muutama muukin keräilijä, ja tässä vaiheessa alkoi maaninen kirpputoreilla juokseminen ponien perässä. Ircissä pidettiin myös mm. poniraveja. Vuosiluku on ehkä ollut 2003, ensimmäisten koneelta löytyvien valokuvien perusteella. Äitini osallistui innokkaasti kirpputoriostoksiin, omien sanojensa mukaan häntä kadutti, kun ei ollut lapsena ostellut minulle poneja. Aloin listailla poneja, ja kun ensimmäinen keräilyjakso päättyi ehkä joskus vuoden 2006 paikkeilla, oli poneja hieman vajaa 200, sekä useampi kymmen tuplakappaleita.
Tässä vaiheessa ponit eivät enää mahtuneet nätisti pikku yksiöni kirjahyllyyn, niitä tuli säilöttyä kasseihin ja laatikoihin kaappien perukoille ja kellariin. Innostus hiipui pikkuhiljaa, ja erinäköisten elämänmuutosten jälkeen kipinä syttyi uudelleen kesällä 2011, kun tein poni-inventaarion ja isompaan asuntoon ne sai nätimmin esille.
Nyt tuli mukaan kuvioihin ensin huuto.net, sitten ebay ja uusimpina etsy ja arena. Poneihin on tullut laitettua melkoisia summia, ja tätä kirjoittaessa lukumäärä on 440.
Millaisia poneja sitten kerään?
Paketeistaan poistettuja. Yhtään mibbiä/moccia/mippiä ei ole tullut hankittua, eikä taida tulla. Mukavampi niitä poneja on hypistellä kuin katsella paketin läpi.
G1. Ainoa oikea sukupolvi nykyisin. Joskus keräilyn alkuvaiheessa oli myös melkoinen lauma G2 ja muutama G3, mutta ne tuli myytyä pois tilan puutteen vuoksi, eikä nuo uudemmat muutenkaan niin viehätä.
Myös pikkuvirheellisiä. Tahranpoisto, reroottaus ym. pikkukorjaukset onnistuvat kohtalaisen hyvin, enkä ole pikkutarkka ponien suhteen. Myöskään lievä syöpä ei haittaa, sehän kuuluu osana ponin ikääntymiseen :).
Ei tarvikkeita. En jaksa kerätä joka ponille omaa kampaa tai rusettia. Jos jostain sattuu löytymään, laitan rusetin ponin häntään mutta kammat ja harjat on aika no-way. Muutamia täydellisiä (tai lähes) Pony Weareja ja playsettejä on myös kokoelmassa, niitäkään ei paketissa.
---
Päivitystä 3.5.2013
^^ Ei tarvikkeita? Juu niin varmaan :). Niin siinä vaan käy että kun keräiltävä loppuu tai vähenee, laajennetaan hakua. Eli tarvikkeita on jonkun verran kertynyt ja lisää ostellaan! Sukupolvi on kuitenkin pysynyt G1:ssä.
Ja kokoelma on laajentunut 585 yksilöön.
